Laiskotuttaa

Olen ollut laittoman laiska treenaamaan Rubertin kanssa... Tähän mennessä en ole tehnyt kuin pari jälkeä, kun suunnitelmissa oli tehdä useampia näin lomalla. Hakuun ilmasua en ole aloittanutkaan.
ToKossa ollaan edetty hieman tai ainakin saatu vanha taso takaisin. Olen päättäny, että näin kesän aikana saan Rubertille enemmän vauhtia ja varsinkin intoa tehdä. Into kun tuolla on ollut nolla, löntystää vetelänä mukana. Mutta nyt alkaa näkymään valoa tunnelin päässä. Intoa alkaa löytymään kun kunnolla innostaa.

Seuraaminen alkaa olla innokasta, mutta sivulle tuo tulee kuin täi tervassa. Liikkestä maahan on yllättävän nopea ja osaa tämän liikkeen niin ulkona kuin sisällä ja voin kulkea normaalia kävelyvahtia pysähtymättä ja tämän liikken piti olla asia jota Rubert ei koskaan opi ;D. Paikkamakuu onnistuu yksin ollessa, mutta kun kokeilimme viime viikolla sammari tytön kanssa paikka makuuta niin herran pää pyöri kuin väkkärä ja alkuun ei meinannut mennä edes maahan... Treeniä treeniä siis vaan tähän.
Häiriöttämässä paikassa tuo osaa jo aika hyvin tehdä, mutta pienikin häiriö niin Rubert ei kuule enää yhtään mitään, aivan sama mitä yritän niin ei se mua huomaa. Pitää varmaan mennä treenaamaan leikkipuiston viereen jossa on pari lasta sitä, että voi tehdä vaikka ympärillä tapahtuu jotakin. Täällä kun em saa koiria häiriöksi niin aloitellaan tuolla. Jäljestää Rubert voi vaikka ydinpommi tipahtais päälle sitä ei häiritte sitte nii mikää!

Rubertilla paras palkka on ehdottomasti lelu, mutta palkkaus on paras kun lelun heittä pitkälle niin että se joutuu juoksemaan sen kiinni jonka jälkeen se saa juosta lelu suussa ympyrää tai se tuo lelun minulle, että mamma vedä mun kanssa vedä nyt vedä vedä! Tää on vaan hankala palkkaus tyyli kun treenataan porukassa...
Rubertin esinahka on edelleen terve, JES! Nyt näyttää siltä, etten leikkauttanut palleja turhaan. Mutta Rubertin turkki on huonontunut, ennen kun turkkiin tuli roska se itsestään siitä tippui pois, mutta nyt varsinkin jalkoihin takertuu kaikki kiinni ja jalat takkuuntuu nopeammin kuin ennen. Voi toivon, ettei huonone entisestään, muuten tulee kalju lampuri.

Rubert treenaa

Sitä sun tätä

 

Ensinnäkin Rubertin esinahantulehdus on kastraation jälkeen parantunut kokonaan ja toivottavasti lopullisesti. Rubert tuntuu myös olevan aktiivisempi kuin ennen, tiedä sitten johtuuko kastraaiosta vai jostai muusta, mutta hyvä näin. Sillä lenkeillä ei tarvitse hinata perässä!

Tein tänään tuolle jäljen jossa oli pari mutkaa ja pienoinen maaston vaihto savelta pitkään heinikkoon. Hyvin tuo taas kerran jäljesti. Kertaalleen kadotti jäljen, siinä missä oli eniten heinää, mutta löysi itse taas jäljelle. Voi vitsi, että tuo nauttii jäljestyksestä harmi, että oma innostus tätä lajia kohtaan on hyvin alhainen. Pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa enemmän tekemään jälkeä. Suunnitelmissa olisi alkaa tekemään myös verijälkeä!

Toko jututkin alkaa luistamaan taas tuon kanssa kun tokoilut voi suoritaa lenkin yhteydessä niin, että Rubert ei ehdi tajuta, että sitä treenataan :D Rubert seuraa taas oikein hyvin ja vihdoin innokkasti, ei laamaillen, lyhyitä matkoja. Liikkestä maahan onnistuu sisällä oikein mallikkaasti. Kaukot on yllättävän nopeat (maahan-istu). Paikka makuukin alkaa onnistumaan Rubertin kanssa, paras palkka tuolle on se, että laitan sen odottamaan jotakin ja vapautan sen sitten sinne.

Ollaan nyt eilen ja tänään tehty pitkiä lenkkejä lähinnä vapaana. Rubertilla roikkuu liina varmuuden vuoksi mukana, mutta yllättävän hyvin tuo kuuntelee. Kutsusta tulee juoksujalkaa luokse, mutta välillä sillä menee pitkäksi ja joutuu muistuttamaan, että piti tulla luokse ei juosta ohi :D Mutta oikein hyvin se tulee.

Rubert on myös innostunut vedestä. Jos vettä on vain vähän (max.15cm), Rubert menee kahlailemaan ja KAIVAMAAN vettä, pönttö eläin se vaan kaivaa ja kaivaa kunnes saa hepulin ja juoksee täysiä ympäriinsä ja palaa luttaamaan vetten. Aika hyvin hienosto hauvalta joka ei suostu astumaan lätäkköihin tai liikkumaan sateessa! :))

Sitten paljon kuvia!